Ensimmäisten keskiaasianpaimenkoirien uskotaan ilmestyneen Turkmenistaniin noin 3 000 vuotta eKr. Koirat onnistuivat säilymään lähes aitona lajina, sillä ne kehittyivät alkuperäisessä elinympäristössään ja selviytyivät kovissa oloissa ilman ihmisen apua. Tämä on estänyt keskiaasianpaimenkoiraa muuttumasta urbaaniksi jalostetuksi roduksi. Luonto onkin muokannut siitä erinomaisen ja kestävän vahtikoiran.

Keskiaasianpaimenkoira on erittäin itsenäinen ja itsetoimiva koira. Sillä on tasainen luonne ja stressiäsietävä hermorakenne. Ne eivät innostu helposti ja eivät tee edes pientä liikettä ilman syytä. Pakonomaisesti aktiivinen käyttäytyminen ei ole keskiaasialaiselle luonteenomaista. Ne ovat rauhallisia, tasapainoisia ja taloudellisia energiansa käytössä ja pystyvät vaaran ilmetessä muuttamaan hetkessä käytöstään. Koska rotu on kova ja vahva, keskaripennulle pitää jo ajoissa opettaa, että ihminen määrää. Toisaalta se, joka voittaa tämän koiran luottamuksen puolelleen, löytää todellisen uskollisen ystävän.

Keskiaasianpaimenkoira on tavallista isompi rotu. Se on karkeatekoinen ja vahvarakenteinen. Muodoltaan keskiaasianpaimenkoira on hieman pitkänomainen. Urokset ovat enemmän suorakaiteen muotoisia kuin nartut. Iho on paksu ja "irtonaisen tuntuinen". Pää on massiivinen ja leveä. Korkeutta on nartuilla vähintään 60 cm ja uroksilla 65cm. Sallittuja värejä ovat puhtaat värit aina valkoisesta mustaan, läiskikkäästä juovikkaaseen. Erikoinen keskiaasialaisen piirre on sen katse. Koira katsoo sinua liikuttamatta päätään, raskaalla ja ilmeettömällä katseellaan.

Keskiaasianpaimenkoira on pääasiassa terve rotu. Isojen koirien tapaan sillä tosin saattaa ilmetä kasvuhäiriöitä tai lonkkavikaa. Ne ovat myös pitkäikäisiä. Nykyään 14-15 –vuotiaat yksilöt eivät ole harvinaisia.